sunnuntai 1. tammikuuta 2012

                             Joulun aikaan
Istuskelen tässä työhuoneessani ja katselen ulos ikkunasta kohti Pyhäjärven selkää. Aamu on hiljalleen valkenemassa kuun kelmeä valo on häipymässä mailleen ja hentoinen kalpea auringon säde kurkistelee kohtapuolin taivaankannen takaa. Eletään vuoden lyhintä näköpäivää ja jouluvalmistelut on useammassa torpassa ja talossa joko aluillaan tai jo loppusuoralla. Pakkasmittari kuistin tolpassa näyttää lukemia -2 ja ensimmäiset tintit saapuilevat aloittelemaan koko näköpäivän jatkuvaa murkinointiaan. Koirat makoilevat kukin omilla lavitsoillaan  ja tarkkailevat pihapiirin lumetonta rauhaa, mitä nyt Late vähän komentelee tarhan päällä rapistelevaa oravaa. Taivaanranta on kostean kalpea, eikä mitenkään muistuta lapsuuden tai postikortin joulumaisemaa ja metsä on tavattoman hiljainen aivan kuin toivotellen joulurauhaan itse kullekin luojan luomalle.
Kuluva vuosi on jo kohtapuolin elettyä elämää. Säitten puolesta luonto näytti meille metsän kulkijoille voimaansa. Alkuvuosi kärvisteltiin ankarissa pakkasissa ja paksussa uppolumessa,  järvi keljuili kalamiehille koko talven liikkuminen jäälakeuksilla oli yhtä tuskaa ja temmellystä. Kesä lähti voimalla liikkeelle ja olikin sitten kuuma ja kuiva aivan kuin tasaten talven kärsimykset. Syksy viipyili pitkään lämpimänä, mutta kun tuulet kääntyivät tuli lumi maahan kaikkialle ja taas uudestaan kadoten, tähän loskaan ja räntään olemme saaneet totutella kohta kaksi kuukautta. Tämäkö on sitä ilmaston lämpenemistä, mene ja tiedä se näkee ken elää. Kovasti tuntuu lumensulattajan mieli ailahtelevan, näissä sää asioissa, mutta kaikella lienee tarkoituksensa ja syynsä.
Maailmalla kuluva vuosi oli melskeinen, monen maan johtaja vaihtui kuka milläkin tavalla. Talousoppineet maalailevat synkkeneviä lukuja suomen talouskehitykseen ja sen mukanaan tuoma epävarmuus heijastuu monen perheen elämään ja joulun viettoon. Lähimaisemissa jokainen kunta ja kunnanisä tai äiti tuskailee alati tyhjenevien kylien kanssa ja veronmaksajien kadotessa etelään. Samalla kuntarakenne natisee liitoksistaan, säästöjä voisi saada mutta yksituumaisuus puuttuu. Voi meitä karjalaisia ihmis poloja tähänkö on tultu, kaikki mulle ja heti, muista viis. Sorsakosken sanoin pelaammeko viimeiseen korttiin.
Metsästyksellisesti sekä koetouhuissa syksy ja talvi oli metsämiehille moninainen, toisille se toi onnistumisia ja menestystä jos toisaalta pettymyksiä ja menetyksiä. Aina ei voi onnistua ja siihen on tyytyminen mitä saa, tavoitteet kannatta pitää korkealla ja eteenpäin pyrkiä, mutta lunta voi tulla välillä porstuaan tai peräti tupaan asti. Jokainen asettakoon tavoitteensa kykyjensä ja halujensa mukaan, mutta vanha sanonta kannatta aina muistaa ei aina se voitto vaan reilu osanotto. Osatkaamme nauttia niistäkin pienistä onnistumisen hetkistä mitä luoja suo kunkin kulkijan elämään.
Itse kun elelee täällä metsän keskellä ja voisipa sanoa kaukana kaikesta melusta ja melskeestä. Tai toisaalta jonkun mielestä keskellä ei mitään vailla mitään tuvassa tai salolla turjottaen. Paikkani olemme kuitenkin valinneet ja elämäämme tyytyväisiä olemme muusani ja minä, niin pitkään kun terveyttä piisannee ja metsiä jaksanen kulkea ja aina sieltä on jotakin kotiin tuomistakin kertyy.  Mitään korpi ei anna ilmaiseksi mutta eipä sieltä mitään myöskään väkisin oteta, tilanteet muuttuu hetkessä onnistumisista pettymyksiksi tai päinvastoin. Jokainen päivä ja jokainen retki on erilainen ja aina ilta on aamua viisaampi siinäpä se elämän ja jahdin mielenkiinto kait piileekin.
Survaisen tässä kohta saappaat jalkaan,  käyn pienen lenkin metsässä vien heiniä ja porkkanoita ruokintapaikalle ja tarkkailen maailman menoa hiljaisella salolla itse tahollani alkaen rauhoittua  joulun aikaan. Samaa toivottelen teille kaikille terveyttä  ja kaikkea hyvää. Vahvankin ihmisen elämän kulku voi olla arvaamaton ja monta tuttua kyläläistä on poistunut vuoden kuluessa tuonen maille. Kerätkää voimia tulevaan vuoteen ja muistakaa läheisiänne tavalla tai toisella. Viettäkää tulevat päivät kukin perinteenne tai tapojenne ja mieltymystenne mukaan. Olkaa elämäänne tyytyväisiä ja eläkää tässä ja nyt. Unohtakaa riidat ja murheet ainakin hetkeksi ja muistakaa kotijoukkojen ja kavereiden tärkeys ja tuki niin elämässä kuin harrastuksissakin.  Ilman kodin ja kavereiden tukea jäisi moni retki tekemättä.
Näine ajatuksineni toivotamme hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa ja menestyksekästä vuotta 2012 kaikille Tasapään ja Varmon asukkaille.

Arto ja Marianne Tasapään saloilta

lauantai 17. joulukuuta 2011


Tasapään ja Varmon kylän väki toivottaa kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulun aikaa!


Tänään 6.12.2011 Tasapään seudun erä lopetettelee tämän syksyn hirvijahdin saattelemalla viime viikonlopun saaliin pakkasiin. Saalista tuli lopultakin ja vähäinenkin lumi oli hyväksi avuksi jahtimiehille. Orteen saatettiin kaikki lupahirvet 4 urosta 3 naarasta ja 6 vasaa.
Hirvikanta kyllä seuran alueella tippui hieman viimevuotista alemmas, mutta se olikin tarkoitus. Hirvien aiheuttamia kolareita ei kaikeksi onneksi ole sattunut, mutta kehottelen kaikkia autolla liikkujia, varsinkin aamu- ja iltahämärissä tarkkailemaaan tiensivustoja Syrjäsalmen paikkeilla jahka muuttohirvet suunnistavat Nivungin saloille talvehtimaan.

Hirvipaistit syötiin kylätalolla ja väkeä kävi entiseen tappaan. Paistia riitti ja tarjoilu sujui sutjakkaasti kyläyhdistyksen voimin. Siitäpä iso kiitos uutterille kylätalon tytöille ja pojille näin seuran puolesta, ilman teidän apua ei hommasta tulisi mitään.

Nyt elelemme vuoden pimeimpiä aikoja ja oottelemme joulua ja joulupukkia, joten ollaampa kilttinä ja valmistellaa joulua kaikessa rauhassa. Luntakin varmaan saataneen jottei pukin aivan kärripelissä tarvinne ajella.

Hyvää itsenäisyys päivää kaikille, miten sen kukakin viettänee. Suuri kunnia heille jotka takasivat meille tämän päivän vieton.

t. arto

perjantai 18. marraskuuta 2011

Pöllömmät kuvat

Kuvat otti Teemu Leinonen syksyllä 2011. Huomioi toisessa kuvassa: naama ja pyrstö osoittavat samaan suuntaan. Repikääs sama!
Terveisin Inkeri



perjantai 28. lokakuuta 2011

Nyt sitä on reuhkastuttu kaksi viikonloppua metsissä ja vainioilla hirvenpyynnissä. Saalistakin on tullut tosin vain nimeksi, eikä samanlaista ryskettä ole ollut kuin viime syksynä. Silloin tosin oli jo tähän aikaan täysi talvi ja luntakin lähes 10 cm. Nyt homma on vähän tökästellyt hirviä on nähty ja haukku on raikanut jopa läpi yön, mutta eräksi ei Tapio ole omiaan antanut. No joopa joo metsästähän ei mitään oteta väkisin jos ei ole tullakseen niin ei sitten ei.

Kuitenkin kaiketenkin paistitarpeet on jo pakkasessa ja eiköhän tuurikin jossain vaiheessa kääntyne paremmalle puolelle. Taas olisi lauantaina tarkoitus laittautua metsään ja päästää karvaturrit hommiinsa. Toivoa vaan soppii jotta reput olisi iltasella painavammat kuin aamusella, no joo eipä niitä taijeta pitkäturpia ennee repussa kotiin kannella vaan kyllä ne ensin on löyvettävä ja pahalainen vieläpä ammuttava ja siinäkin on se osumisen vaikeus mikä on jo tänä syksynä tullut todistettua. Aikoohan on vielä vuoden loppuun joten eiköhän se siitä eistyne ja luvat tullene käytetyksi suurin piirtein.

Muuten kaikille tiioksi mustikoita kyllä jäi mahottomasti mehtiin ja samoin tattia sekä kaiken muun sorttisia sieniä, suppilovahveroita ei ole kylläkään reitille sattunut vai enkö noita tuntene.

t. arto