Joulun aikaan
Istuskelen tässä työhuoneessani ja katselen ulos ikkunasta kohti Pyhäjärven selkää. Aamu on hiljalleen valkenemassa kuun kelmeä valo on häipymässä mailleen ja hentoinen kalpea auringon säde kurkistelee kohtapuolin taivaankannen takaa. Eletään vuoden lyhintä näköpäivää ja jouluvalmistelut on useammassa torpassa ja talossa joko aluillaan tai jo loppusuoralla. Pakkasmittari kuistin tolpassa näyttää lukemia -2 ja ensimmäiset tintit saapuilevat aloittelemaan koko näköpäivän jatkuvaa murkinointiaan. Koirat makoilevat kukin omilla lavitsoillaan ja tarkkailevat pihapiirin lumetonta rauhaa, mitä nyt Late vähän komentelee tarhan päällä rapistelevaa oravaa. Taivaanranta on kostean kalpea, eikä mitenkään muistuta lapsuuden tai postikortin joulumaisemaa ja metsä on tavattoman hiljainen aivan kuin toivotellen joulurauhaan itse kullekin luojan luomalle.
Kuluva vuosi on jo kohtapuolin elettyä elämää. Säitten puolesta luonto näytti meille metsän kulkijoille voimaansa. Alkuvuosi kärvisteltiin ankarissa pakkasissa ja paksussa uppolumessa, järvi keljuili kalamiehille koko talven liikkuminen jäälakeuksilla oli yhtä tuskaa ja temmellystä. Kesä lähti voimalla liikkeelle ja olikin sitten kuuma ja kuiva aivan kuin tasaten talven kärsimykset. Syksy viipyili pitkään lämpimänä, mutta kun tuulet kääntyivät tuli lumi maahan kaikkialle ja taas uudestaan kadoten, tähän loskaan ja räntään olemme saaneet totutella kohta kaksi kuukautta. Tämäkö on sitä ilmaston lämpenemistä, mene ja tiedä se näkee ken elää. Kovasti tuntuu lumensulattajan mieli ailahtelevan, näissä sää asioissa, mutta kaikella lienee tarkoituksensa ja syynsä.
Maailmalla kuluva vuosi oli melskeinen, monen maan johtaja vaihtui kuka milläkin tavalla. Talousoppineet maalailevat synkkeneviä lukuja suomen talouskehitykseen ja sen mukanaan tuoma epävarmuus heijastuu monen perheen elämään ja joulun viettoon. Lähimaisemissa jokainen kunta ja kunnanisä tai äiti tuskailee alati tyhjenevien kylien kanssa ja veronmaksajien kadotessa etelään. Samalla kuntarakenne natisee liitoksistaan, säästöjä voisi saada mutta yksituumaisuus puuttuu. Voi meitä karjalaisia ihmis poloja tähänkö on tultu, kaikki mulle ja heti, muista viis. Sorsakosken sanoin pelaammeko viimeiseen korttiin.
Metsästyksellisesti sekä koetouhuissa syksy ja talvi oli metsämiehille moninainen, toisille se toi onnistumisia ja menestystä jos toisaalta pettymyksiä ja menetyksiä. Aina ei voi onnistua ja siihen on tyytyminen mitä saa, tavoitteet kannatta pitää korkealla ja eteenpäin pyrkiä, mutta lunta voi tulla välillä porstuaan tai peräti tupaan asti. Jokainen asettakoon tavoitteensa kykyjensä ja halujensa mukaan, mutta vanha sanonta kannatta aina muistaa ei aina se voitto vaan reilu osanotto. Osatkaamme nauttia niistäkin pienistä onnistumisen hetkistä mitä luoja suo kunkin kulkijan elämään.
Itse kun elelee täällä metsän keskellä ja voisipa sanoa kaukana kaikesta melusta ja melskeestä. Tai toisaalta jonkun mielestä keskellä ei mitään vailla mitään tuvassa tai salolla turjottaen. Paikkani olemme kuitenkin valinneet ja elämäämme tyytyväisiä olemme muusani ja minä, niin pitkään kun terveyttä piisannee ja metsiä jaksanen kulkea ja aina sieltä on jotakin kotiin tuomistakin kertyy. Mitään korpi ei anna ilmaiseksi mutta eipä sieltä mitään myöskään väkisin oteta, tilanteet muuttuu hetkessä onnistumisista pettymyksiksi tai päinvastoin. Jokainen päivä ja jokainen retki on erilainen ja aina ilta on aamua viisaampi siinäpä se elämän ja jahdin mielenkiinto kait piileekin.
Survaisen tässä kohta saappaat jalkaan, käyn pienen lenkin metsässä vien heiniä ja porkkanoita ruokintapaikalle ja tarkkailen maailman menoa hiljaisella salolla itse tahollani alkaen rauhoittua joulun aikaan. Samaa toivottelen teille kaikille terveyttä ja kaikkea hyvää. Vahvankin ihmisen elämän kulku voi olla arvaamaton ja monta tuttua kyläläistä on poistunut vuoden kuluessa tuonen maille. Kerätkää voimia tulevaan vuoteen ja muistakaa läheisiänne tavalla tai toisella. Viettäkää tulevat päivät kukin perinteenne tai tapojenne ja mieltymystenne mukaan. Olkaa elämäänne tyytyväisiä ja eläkää tässä ja nyt. Unohtakaa riidat ja murheet ainakin hetkeksi ja muistakaa kotijoukkojen ja kavereiden tärkeys ja tuki niin elämässä kuin harrastuksissakin. Ilman kodin ja kavereiden tukea jäisi moni retki tekemättä.
Näine ajatuksineni toivotamme hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa ja menestyksekästä vuotta 2012 kaikille Tasapään ja Varmon asukkaille.
Arto ja Marianne Tasapään saloilta
